Olimme tänään sulhaseni kanssa Ahlaisten kirkossa
tapaamassa vihkipappiamme.
Meillehän sattui niin, että pappi vaihtui viime metreillä ja
nuori naispappimme joutui jäämään pois vihkimisestä.
Tämä nuori naispappi olisi ollut aivan ihana ja
suoraan sanottuna harmitti ihan hirveästi,
kun jouduimme hänestä luopumaan.
Terveys kuitenkin edelle ja sanoinkin hänelle,
että nyt ei kannata stressata vaan ottaa levon kannalta. :)
Uusi pappimme on jo eläkkeellä oleva vanha herra,
eli päinvastainen kuin aikaisempi pappimme.
Hieman jännitin uutta pappia, sillä meillä on
vihkimisen suhteen hieman erikoistoiveita.
Kävimme läpi vihkikaavan, ohjelmat, virret, marssit ja
keskustelimme hieman tulevasta.
Siinä se.
Pappi ei kysynyt mitään meistä eikä meidän suhteestamme.
Olin vähän hämmästynyt ja ihmettelen, mistä hän aikoo
puhua ja kuulostaako hänen puheensa ollenkaan henkilökohtaiselta,
koska hän ei tiedä meistä yhtään mitään. Nimemme vain.
Hieman petyin, koska ymmärsin, että puheessa
voidaan viitata tosiaan meidän suhteeseemme ja
siihen mitä arvostamme toinen toisissamme.
Nyt niitä ei ihan selvästi tule. Höh.
Nooh, ainakin vihkijä saatiin, se on tärkein se.
Mites teidän harjoitukset?
Ei meiltäkään pappi hirveästi kysellyt, mutta jututti kuitenkin. Harmi, että teiltä kivempi pappi jäi pois :/ minäkin haaveilin nuoresta naispapista. Saatiin vanhempi miespappi. Mutta jospa saisi meidät kuitenkin vihittyä!
VastaaPoista