perjantai 30. syyskuuta 2016

Morsiamen hääkampaus!

Kävin Glazessa hääkampauksessa ja 
olin tyytyväinen kampaukseeni.
Se oli sopivan boheemi ja hunnulle saatiin 
hyvä paikka kampauksen päältä.

Vihkimisen jälkeen otin tosiaan huntuni pois ja 
siskoni korvasi hunnun paikan hiuskoristeella.

Mitäs tykkäätte?

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Vielä kerran karkkibuffetista!

Saimme valokuvaajaltamme loput kuvat, hiphurraa!

Erityisesti mieltäni lämmitti tämän sokerittoman 
kuukauden aikana karkki-, tai voisiko sanoa herkkubuffetin kuvat?

En kestä miten kauniisti ne saatiinkaan laitettua!

Purkit olen jo myynyt eteenpäin, samoin nuo pitsireunaiset kulhot. 
Karkkipussejakin jäi valtavasti yli, joten nekin myin eteenpäin.

Kyltin ja muut säästin itselläni. 
Karkit ja loput sipsit ja popparit syötiin jo..

Mutta siis, aivan ihana ja herkullinen buffet,
joka oli todella suosittu häissämme.
Suosittelen!

Kuvat Amanda Lehtola










maanantai 26. syyskuuta 2016

Häiden plussat ja miinukset

Meidän hääpäivämme oli täydellinen, siitä ei pääse mihinkään.
Aina kuitenkin löytyy jotain pientä mutinaa, 
jonka olisi voinut tehdä toisin,
joten tässä postauksessa pohditaan 
häiden erityisiä plussia ja miinuksia.

Ensin plussat:

- Sää oli aivan ihanan aurinkoinen, onneksi. 
Puutarhahäissä kaatosade olisi ollut kaameaa.

- Ammattikuvaaja. 
Kuvaajamme Amanda Lehtolan kuvat puhuvat puolestaan.

- Pappi. Vaikka pappimme vaihtui ja pelkäsimme eläkkeellä 
olevan papin olevan hieman höperö, hän veti vihkimisen 
todella hyvin ja ammattimaisesti. 

- Lauluesitys kirkossa. Ystäväpariskuntamme lauloi kirkossa 
Juha Tapion Vuodet vieriä saa -kappaleen ja se oli ainoa hetki, 
kun minua alkoi itkettää toden teolla. Se oli niin liikuttavaa.

- Hääapulaiset. Palkkasimme kaksi opiskelijatyttöä 
häihimme apulaisiksi emmekä olisi millään selvinneet ilman heitä. 
Oli ihanaa, kun vieraiden ei tarvinnut koko aikaa olla keittiössä 
auttamassa vaan hekin saivat nauttia juhlasta.

- Talkooapu. Meidän häätiimi oli oikea supertiimi, 
sillä kaikki sukulaiset ja ystävät olivat niin täysillä auttamassa meitä,
 että huhhuh. Erityiskiitos äidin miehelle ja juhlapaikan asukeille, te rokkaatte!

Plussia oli tietysti paljon enemmänkin, 
mutta nämä olivat sellaisia, jotka tulivat ensimmäisenä mieleen.

Sitten miinukset:

- Palveluntarjoajien pienet mokat. Oli harmittavaa, 
että muutamat palveluntarjoat mokasivat oman osuutensa häidemme kanssa. 
Sovituista asioista ei pidetty kiinni tai ne olivat vajavaisia. 
Vieraat eivät tätä varmasti huomanneet, mutta totta kai itse 
huomasin ja se harmitti. Astiavuokrauksemme oli unohtunut kokonaan, 
pitsabuffetin toimitus tökki ja vuokraamamme jääkaapit olivat aivan likaisia.
Näistä asioista olen antanut jo kyseisiin paikkoihin palautetta 
ja sainkin jo pahoitteluviestejä ja hyvitystä. Ei jäänyt huonoja fiiliksiä,
mutta kyllä ne hääpäivänä ärsyttivät!

- Kiire. Tälle asialle ei tietenkään voi paljoa mitään, 
kun ei kattaustakaan voinut tehdä etukäteen valmiiksi sääriskin takia. 
Hääpäivänä kampaaja oli puoli tuntia myöhässä, joten 
aikataulu meni siinä vähän pieleen, mutta onneksi kampaus valmistui ajoissa. 
Myös puvun nyöritys ja asusteiden laitto vei odotettua 
enemmän aikaa ja kuvaaja joutui odottelemaan minua ja kaasoani, hups!

Muita miinuksia en kyllä keksi, sillä kaikki sujui odotusten mukaisesti!

Kuvat Amanda Lehtola







lauantai 24. syyskuuta 2016

First Look -kuvaukset

Päätimme hääsuunnittelujen keskellä, 
että hääkuvat otetaan ennen vihkimistä,
joten halusimme ehdottomasti First Look -kuvaukset.

Sulhanen meni valokuvaajan kyydillä kuvauspaikalle, 
minä menin siskoni ja hänen avomiehensä kanssa perässä.

Vähän jännitti, kun kävelin kallioilla kohti tulevaa aviomiestäni,
mutta heti kun käännyimme toisiamme päin, aloimme molemmat nauraa.
Taisin sanoa "Moi!" ja mieheni sanoi, että näytän prinsessalta. 
Vähän sellaista jännittynyttä tirskahtelua siinä taisi olla.

Kuvat Amanda Lehtola






 

torstai 22. syyskuuta 2016

Kaason mekko!

Pikkusiskollani, eli kaasollani, oli mekkokriisi ennen häitä 
ja yritimme ainakin puoli vuotta etsiä Eevalle sopivaa mekkoa häihimme. 
Tietysti, kun kriteetit ja väritoiveet ovat tarkat, ei mekkoa löytynyt millään. 
Ei edes paikalliselta ompelijalta, 
joka unohti soittaa ja ilmoittaa mekkoasioista..

Onneksi meillä oli Tuhkimotarinan Heidi, 
joka suostui tekemään mekon muiden töidensä ohella. 
Ihana, pelastava enkeli!

Kävimme mekkosovituksissa muutaman kerran
ja Heidi ja Eeva löysivät yhteisen sävelen heti ensimmäisellä
tapaamisella, joten ei muuta kuin mekkoa teetätykseen.

Suosittelen lämpimästi Heidiä,
mekosta tuli todella upea!

Ja mekon annoin rakkaalle siskolleni lahjaksi. <3

Kuvat Amanda Lehtola





sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Huomenlahja mieheltäni

Sain mieheltäni huomenlahjan hotellissa aamulla, 
kun heräsimme ensimmäiseen päiväämme avioparina. 
Minulla ei ollut mitään käsitystä lahjasta, enkä oikein edes 
osannut odottaa sellaista, sillä aviomiehelläni tuppaa 
stressin keskellä unohtumaan asia jos toinenkin ;)

Noh, vaimottelun jälkeen sain ihanan pienen lahjapaketin, 
josta paljastui upeat Kalevala-korun korvakorut! 
Sarja on Lähde-sarjaa ja koruja koristaa 
kauniit välkehtivät topaasit.
Nämä korvissa kelpasi lähteä siivoamaan 
juhlapaikkaa ja nauttimaan 
ensimmäisestä avioliiton päivästä.




torstai 15. syyskuuta 2016

Häämatkan suunnittelua!

Olemme mieheni kanssa suunnitelleet häämatkaa.

Hauaisimme lähteä Kroatiaan niin kuin aiemmin olemme suunnitelleet,
mutta haluaisimme (ainakin minä) lähteä myös Australiaan.

Tietysti minulla on Australiaan lähdössä oma lehmä ojassa,
sillä veljeni, hänen vaimonsa ja heidän ihana poikansa asuvat siellä.
Lisäksi Australiassa voisimme oikeasti viettää vaikka
kokonaisen hääkuukauden, sillä sinne ei viikoksi kannata lähteä.

Naureskelimmekin ystäville järjestetyissä hääjuhlissa,
että ehkä me lähdemme molempiin!

Nyt, kun innokkaasti häiden jälkeen säästää,
niin voisihan sitä vaikka molempiin reissuihin lähteäkin.
Ja tietenkin sitä reissua pitää vähän suunnitellakin,
nyt aika on mennyt lähinnä töihin, töihin, töihin
ja hääjärjestelyihin.

Kroatiaa olemme jo vähän tutkineetkin
ja saaneet suosituksia muun muassa Makarskasta.
Haluaisimme rauhallisen paikan, jossa on mahdollisuus uida
ja löhöillä, mutta halutessaan myös pyörähtää kaupungissa illallisella.
Myös pyöräily Kroatissa kiinnostaa ja Makarska on
kuulemma ihana paikka pyöräillä!
Makarskassa voisi olla tukikohtamme ja sieltä 
kävisimme Dubrovnikissa ainakin.

Onko teillä vinkkejä Kroatiaan?





tiistai 13. syyskuuta 2016

Hääpäivä kaason näkökulmasta

Tänään päästetään kaasoni eli pikkusiskoni Eeva vauhtiin,
vuorossa siis kaason kuunnelmat.
Tässä olkaa hyvät;

Kirjoitustaitoni eivät ehkä ole yhtä prameat 
kuin toimittajasiskollani, mutta täältä pesee!

Hääpäivä alkoi kun heräsin hotellissa aamulla kellon herätykseen. 
Olimme olleet edellisenä iltana leipomassa ja siivoilemassa 
itse hääpaikkaa myöhään iltaan asti ja aamulla minua 
väsytti aivan järkyttävästi. ”Pari minuuttia vielä pliiis.” 
Kuitenkin päätin, että parempi nousta heti ylös 
kun päivän aikataulu oli melko kiireinen. 
Tekstailin Annin kanssa meikin ja kampaajan ajankohdista, 
ja varmistelin ainakin viidettä kertaa, että onhan ne ajat 
nyt silloin kuin luulen niiden olevan, etten vain myöhästy.

Tapasimme Annin ja äidin kanssa kampaajalla, 
jossa meille alettiin loihtia tukkataikoja. Kampauksestani tuli oikein kaunis, 
juuri sellainen kuin olin kuvitellutkin. Kohta astelin meikkipenkkiin 
ja meikkauksen jälkeen kun katsoin peilistä, ihan hämmästyin! 
Meikistä tuli todella hyvä ja olin erittäin tyytyväinen meikkaajaani. 
Hän ymmärsi heti, millaista tyyliä hain. 

Olimme Annin kanssa suunnilleen samaan aikaan valmiita 
meikissämme ja lähdimme ajelemaan Porin keskustasta kohti Ahlaista. 
Olimme ilmeisesti hieman myöhässä aikataulusta, 
koska morsian ajeli raivoisasti huntu päässään, joka nauratti minua. 
Perillä päästyämme juoksimme äkkiä sisälle pukemaan morsian hääpukuunsa ja minut 
omaan mekkooni, sekä lähdimme kiireisesti kuvaukseen. 
Mieheni ajoi meidät kuvauspaikalle, joka oli veden äärellä kauniilla kallioilla. 
Morsian hyppi kuin Pikku Myy konsanaan häämekkonsa kanssa 
kallioilla ympäri ämpäri ja minä hypin perässä pidellen huntua 
ettei se vain lillu vesilätäköissä. Välillä laskimme 
yhteen ääneen ”yksi, kaksi ja kolme!” ja 
hyppäsimme lätäköiden yli. 



Kun Annista ja Heikistä otettiin kuvia, alkoi minulle jutella eräs vanhempi mies. 
Hän kertoi elämästään, perheestään ja vaimostaan. 
Kuinka hänellä on hyvä vaimo, jota hän rakastaa ja jonka kanssa elämä on ihanaa. 
Välillä hän otti hymyillen kuvia kamerallaan morsiusparista. 
Hän oli asunut ennen talossa, joka oli ihan kallioiden vieressä 
ja hänestä oli mukavaa, kun hänen entisen kotinsa lähellä otetaan hääkuvia. 
Kun oli aika lähteä kohti kirkkoa seremoniaa varten, 
mies kiitti mukavasta juttutuokiosta, toivotti onnea hääparille ja hymyili. 
Minulle tuli hyvä mieli kun ajattelin, että mies kaipasi juttuseuraa 
ja pystyin olemaan kuulevana korvana.

Kun pääsimme kirkkoon, menimme suoraan Annin 
kanssa yläkertaan odottelemaan isäämme saapuvaksi, 
sillä hänen tulisi saattaa Anni alttarille. Kirjoitin varalta ulkoa 
opettelemani tekstin vielä paperille, jos käykin kömmähdys enkä 
jännityksessäni muista lainkaan koko rimpsua. Hipsin alas paikalleni 
alttarin lähettyville ja odottelin häävieraita saapuvaksi kirkkoon. 
Vieraat alkoivat tulla kirkkoon sisälle ja mummu vinkkasi minulle, 
että pitää tulla käymään. Tiedättekö sellaisen sormiliikkeen, että 
”tule tänne, mulla on sipparia”? Se oli juuri sellainen. 
Mummu halusi kertoa, että näytinkuulemma niin kuin olisin 
missikisojen Miss Suomi, joka nauratti. Ihana mummu. 

Kohta sulhanen, bestman sekä pappi marssivat myös alttarin luo, 
pieni hölinä loppui ja vieraat istuivat paikallaan. Sitten alkoi kuulua musiikki. 
Kaikki nousivat seisomaan ja katselivat, kuinka Anni ja 
isäni kävelivät kohti alttaria. Äiti taisi jo hieman kyynelehtiä jo tässä vaiheessa. 
Seremoniaan sisältyi virsi tai kaksi, papin puheita, 
minun lausumani rimpsu ja morsiusparin hyvien ystävien kaunis laulu, 
jonka aikana kaikkia itketti. Mariella lauloi todella kauniisti. 
Seremonia oli melko nopeasti ohi ja lähdimme kaikki 
onnittelujen jälkeen etenemään Ahlaisiin. 

Ahlaisissa kohotimme heti alkuun maljan uudelle avioparille ja 
kävimme melko nopeasti salaatin kimppuun. Kohta tuli myös pizzaa, 
jota kaikki odottivat suurella innolla ja maha kurnivana. 
Poikaystäväni sanoi, että hän aikoo jäädä asumaan pizzabuffettiin. 
Päivä jotenkin oikein hurahti ohi, välillä kävin sanomassa, 
että nyt olisi kakun leikkauksen aika ja nyt taas tanssin vuoro. 
Ihmiset nauroivat, söivät, heittivät tikkaa, tanssivat ja lauloivat.
 Välillä otimme valokuvia pellon reunalla, osa kuvista oli muodollisempia 
ja osa taas oli näitä meidän sukuumme kuuluvia perushassuttelu kuvia. 
”Ottakaa missiposeeraus! Missi nro 10 esittelee seuraavana itsensä!” 

Kaikki kehuivat häiden tunnelmaa, oli ihanan rentoa ja hauskaa. 
Koristeet olivat kauniita ja ruoka hyvää. Voiko paremmin siis mennä? 
Vietimme yhdessä aikaa yön pikkutunneille asti, kunnes bussi tuli ja 
haki meidät Poriin Sokos hotelliin. Aamulla taas yllättäen väsytti, 
mutta ajatus yhteisestä hotellin aamupalasta lähes kaikkien kesken oli mukava. 
Oli hauskaa kerrata aamupalalla edellisen illan tapahtumia ja 
viettää vielä aikaa yhdessä. 

Huoneen luovutuksen jälkeen 
suuntasimme taas Ahlaisiin hieman siivoamaan paikkoja 
ja syömään hot dogeja, jotka menivät kuin kuumille kiville! 
Kaiken kaikkiaan häät olivat erittäin ihanat ja morsiusparin tyyliset 
- rennot ja hauskat. Kaikki olivat iloisia ja nauttivat hyvästä seurasta, 
ruuasta ja juomasta.

Paljon onnea hääparille vielä blogin puolellakin! 
Toivoo pikku(kaaso)sisko <3


sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Juhlimassa Satakielisalissa!

Moni onkin kysellyt ja odottanut meidän kaverijuhlien infoa,
sillä suhteellisen uusi Satakielisali Espoossa kiinnostaa 
näköjään juhlapaikkana!

No nyt minulla on vastauksia, 
sillä juhlat olivat lauantaina 10.9.!

Juhlapaikkana Satakielisali on upea ja ainakaan me 
emme edes miettineet tuovammetilaan mitään koristeita, 
sillä tila on niin näyttävä jo itsessään. 
Kauniit lyhdyt, tuikkuasetelmat ja simppelin elegantti 
kattaus olivat kaikkea mitä toivoimmekin.

Olimme laskeneet, että vieraita tulee 26 ja niin tulikin, 
mutta olimme unohtaneet ilmoittaa itsemme mukaan juhlimaan. 
Hups! No, pöydät oli tietenkin katettu, mutta henkilökunta toi 
äkkiä lisäpöydän ja tuolit mukaan pöydän päätyyn, 
jotta vieraat mahtuivat kaikki istumaan. Ja juhla sai alkaa ;)

Muistakaa laskea itsenne mukaan juhliviksi :D 

Kaikki toimi Satakielisalissa paremmin kuin osasimme odottaa 
ja henkilökunta kävi muun muassa kysymässä alkoholittomilta 
vierailtamme oikein pöydästä henkilökohtaisesti haluaisivatko 
he alkoholittomia virvokkeita. Pisteet siitä, että he olivat itse 
viiniä kaataessaan huomioineet henkilöt, jotka eivät juoneet alkoholia! 

Muutenkin palvelu oli ensiluokkaista ja meidän ei 
tarvinnut stressata yhtään mistään.
Arvostan omatoimista toimintaa ja täällä todellakin kaikki hoitui. 
Meidän vieraskirja ja treffipurkki opastuksineen oli aseteltu pöydille valmiiksi, 
menu telineessään odotteli myöskin valmiina,
joten meidän tehtäväksemme jäi tehdä boolit ja nauttia illasta. 
Boolitkin henkilökunta olisi varmaan tehnyt, mutta sanoin, 
että teemme itse, kun ohjeet olivat kännykässäni.

Henkilökunta myös täydensi koko ajan juomia
esille ja laittoi muutenkin meidän tuomamme juomat
esille ja piti huolta, että niitä on riittävästi.

Ruoat olivat aivan huikeita ja varmaan jokainen 
vieras niitä kävikin kehumassa meille. Erityisruokavaliot otettiin 
huomioon jo allusta asti ja ruokien esillepano oli kuin 
Pinterestin kauneimmista tauluista.

Yhteydenpito toimi koko ajan, huomasin nimittäin,
että olimme vaihtaneet lähemmäs 40 sähköpostiaviestiä
omistajan kanssa. Kaikkiin kysymyksiin sain vastauksen.

Kävimme katsomassa paikkaa kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla 
katsottiin tila ja pyydettiin tarjous, toisella kertaa käytiin asiat läpi ja 
katsottiin pöytien paikat ja muut kattaukseen ja koristeluun liittyvät asiat.

Summarum, suosittelemme ehdottomasti Satakielisalia hääjuhliin
ja kaikkiin muihinkin juhliin! Kyllä jotain kertoo jo se, että vieraidemme
joukossa olleet tuleva aviopari kyseli lisätietoa juhlapaikastamme ;)

Kuvia omista juhlistamme ei ainakaan meillä ole,
sillä keskityimme nauttimaan hyvästä ruoasta ja seurasta,
emmekä palkanneet näihin kemuihin erillistä valokuvaajaa.

Ryhmäkuvan vieraista otti yksi vieraistamme,
mutta se jääköön meidän arkistoihimme.

Alla olevat kuvat siis Satakielisalin omia,
paitsi tietenkin minun oma naamani, jossa näkyy hieman 
vaimomekkoa, ihanaa kampaustani (suositus Capellolle) ja 
ihan omaa tekemää meikkiäni.






tiistai 6. syyskuuta 2016

Arkeen paluu häiden jälkeen?

Meidän häitä juhlittiin tasan kuukausi sitten
ja nyt olen jo ehkä hiukan toipunut häähumusta,
joten voin jo antaa vinkkejä ilman ruusunpunaisia laseja päässäni.

Juhlimme häitä lauantaina 6.8.2016.
Mies lähti heti sunnuntaina juhlapaikalta ja meni 
maanantaina kahdeksaksi aamulla töihin, 
minä jäin vielä juhlapaikkaa siivoamaan. 
Maanantaina lähdin kotiin.

Maanantai-ilta, tiistai ja keskiviikko meni 
palautellessa vuokratarvikkeita, käymällä läpi hääkamoja, 
siivoamalla kotia, pesemällä pöytäliinoja, vilttejä ja pitsiliinoja. 

Torstaina palasin töihin kymmenien sähköpostien pariin.

Jos nyt miettisin asiaa uudestaan, ottaisin ainakin 
kaksi viikkoa häiden jälkeen vapaaksi, palkkaisin 
siivoojan käymään sillä välin, kun olisimme hääpaikkaa purkamassa
(anoppi & appiukko olisivat voineet antaa avaimet) 
ja myisin häätavarat suoraan hääpaikalta 
mahdollisimman pian.

Kuvitelmissani olisimme karanneet mieheni
kanssa häämatkalle vaikka keskiviikkona ja 
olleet ainakin loppuviikon minihäämatkalla.

Rentouttavan loman jälkeen olisimme voineet
palailla arkeen, olla viikon verran kotosalla ja postittaa
hääkamat seuraaville ostajille ja nauttia siististä, tyhjästä
kodista muutaman päivän.

Eli toisin sanoen, suosittelen lämpimästi häämatkalle 
lähtöä heti häiden jälkeen ja palkatkaa kotiin siivooja,
niin on mukava tulla siistiin kotiin.

Tällä hetkellä meillä on vieläkin häätavaroita 
keskellä olohuonetta odottamassa,
että ehtisin käydä ne läpi.
Vapaapäivät olisivat siis tulleet tarpeeseen :)

Alla hauska kuva meidän kenkäselfiestä,
näitä tunnelmia olisi ollut kiva jatkaa heti häiden jälkeen.


maanantai 5. syyskuuta 2016

Pohdinnassa kiitoskortit!

Häiden jälkeen on luonnollisesti vuorossa kiitoskorttien lähetys!
Siis tuumasta toimeen, Pinterest & Google käyttöön ja ideoita etsimään.

Ensimmäisessä vaiheessa selataan kaikki ideat läpi, 
ihastutaan kaikista ja klikataan joka sivulle.

Toisessa vaiheessa pohditaan mikä on oma tyyli,
montako kuvaa halutaan vai riittääkö kenties yksi?

Onko kortti yksipuolinen, kaksipuoleinen vai 
onko se kenties neljän sivun taitekortti?

Kamalan vaikeaa.

Päätimme kuitenkin, että haluamme kaksipuoleisen
neliön mallisen kortin, jonka etusivulle tulee 
kolme - neljä kuvaa kollaasina ja pieni kiitosviesti.

Kortin takapuolella on sitten iso kuva,
yksi potreteistamme.

Olen nyt pyöritellyt Ifoloria (aika kökkö omasta mielestäni)
ja Vistaprintiä (toimii!), mutta vielä on jäljellä omalta 
koneelta löytyvät InDesign ja Photoshop.
Tai sitten teetän ne vain valmiina ;)

Millaiset kiitoskortit teille tulee
ja mistä ne tulevat?


lauantai 3. syyskuuta 2016

Treffipurkki

Luin facebookin Häät 2016 -ryhmästä idean treffipurkista 
ja pakkohan se oli toteuttaa myös omissa häissämme. 
Tein itse lappusen, tulostin sen ekopaperille ja laitoin kehyksiin. 
Helppoa kuin heinänteko!

Saimme hyviä treffi-ideoita ja aiommekin 
toteuttaa niitä hääpäivänämme.
Toki varmaan jokunen idea voidaan toteuttaa 
ennen hääpäivääkin, sillä ideat olivat niin hauskoja!

Onko teillä ollut treffipurkki?



torstai 1. syyskuuta 2016

Häidemme vieraskirja ja korttikori

Meillä oli häissämme vieraskirja sekä Terveiset hääparille -lappuset, 
joita sai täyttää halutessaan. Saimme muuten todella 
hauskoja lappuja ja olemme nauraneetkin 
niille moneen kertaan.

 Lisäksi meillä oli rottinkinen kori, 
jonne kortit sai laittaa talteen.

Oikeastihan kori on piknikkori, jonka ostin Tori.fi-sivulta. 
Tuunasin korin, eli poistin siitä rumat kankaat ja astiat ja 
kiinnitin kettingit uudelleen puuosiin. Lisäksi pari päivää ennen häitä 
tein vielä tuollainen kortit-viirin ekopaperista ja pitsinauhasta, 
tekstin kirjoitin maalitussilla.

Löysin pienen pöydän juhlapaikan varastosta, 
laitoin siihen Knoppa-lakanan
päälle ja tadaa, se palveli nätisti 
lahja- ja vieraskirjapöytänä :)

Kuvat Amanda Lehtola