Insinöörin morsian, eli minä, täytän ensi vuonna 27-vuotta.
Olen siis 27-vuotias astellessani avioon.
Insinööri, eli sulhanen, on ensi vuonna avioon astellessaan 35-vuotias.
Ikäeroa meillä on siis kahdeksan vuotta.
Meidän ikäeroamme ei huomaa oikeastaan muuten,
kuin puhuessamme lapsuutemme parhaista lasten ohjelmista
tai aikakauden mäkihyppääjistä.
Olen hämmästyttänyt avomieheni ystäväporukkaa
pari vuotta sitten kysymällä kuka on Toni Nieminen.
Onneksi minulle annettiin anteeksi, sillä olinhan vain
muutaman vuoden ikäinen hänen kultakaudellaan.
Parisuhteessa ikäeron huomaa siinä,
että toinen on ollut jo pitkään työelämässä
ja ehtinyt opiskella pitkään, kun minä vasta
aloittelen uraani.
Joskus avomieheni kysyy minulta tyhmiä
kysymyksiä, aivan kuin olisin teini-ikäinen enkä tietäisi vastausta.
Silloin pieni näpäytys on paikallaan ;)
Tavatessamme olin vain 22-vuotias
ja pelkäsin ettei avomiehen perhe hyväksyisi
nuorta tyttöystävää. Toisin kävi.
Koen ikäeromme ainoastaan positiiviseksi asiaksi,
sillä miehen ollessa vanhempi, on hän yleensä myös valmis
etenemään suhteessa ja suhtautuu muutenkin elämäänsä
vakavammin kuin saman ikäiset miehet.
Mites muut, onko teillä ikäeroa?
Minun ja sulhasen ikäero on reilu 8,5 vuotta, eikä se ole ikinä ollut mikään iso juttu. Sulhasen ensimmäiset synttärit meidän seurustelun alettua oli mun vanhemmille vähän shokki, kun ne kuuli iän mitä tuo karvanaama täytti. Järkytys siis vain siksi, että olivat kuvitelleet iän huomattavasti pienemmäksi. Omilla vanhemmillani on kuitenkin se 11 vuoden ikäero, niin ei heillä paljon ollut sanottavaa siltä puolen :D
VastaaPoistaMeillä on aika tarkalleen tuo 8,5 vuotta ikäeroa, joten mukava kuulla, että muitakin löytyy! :) Munkin avomies kyllä näyttää nuoremmalta, siltä kysytään paperit saunakaljaa ostettaessakin ja baariin mennessä.
PoistaMinun vanhemmat ovat saman ikäisiä, olleet samalla luokalla koulussakin. Ovat ihan rakastuneita tuohon tulevaan aviomieheen :)
Meilläkin mieheltä kysytään huomattavasti useammin paperit! Muistan aina mun 18. syntymäpäivät: oltiin laskettelemassa ja käytiin sitten poislähtiessä juomassa pienet oluet. Mulle myytiin ihan ei mitään ongelmaa, ei kysytty edes papereita, mutta sulhaselle ei myytykään vaikka paperitkin näytti - ei kuulemma voinut olla herran itsensä paperit, ei ollut yhtään samannäköinen heppu kuvassa! Siinä sitten lyötiin niin visaa, kelakorttia kuin aseenkantolupaakin pöytään, että näissä kaikissa on sama nimi, kyllä tämä on sama ihminen! :D
PoistaVielä en ole kovasti katkeroitunut siitä, että toinen pysyy ainaisesti nuoren näköisenä ja itse vanhenee niinkuin normaalit ihmiset. Otsan rypyt saa onneksi hiuksilla piiloon, mutta nuo silmäkulmat kun vielä oppisi piilottamaan!
Hahaha, ai kamala, olispa kiva jos omilla papereilla ei pääsis sisälle baariin. Ikinuori mies sinulla siis!
PoistaKyllähän tässä ollaan jo melkeen kolmekymmentä, niin alkaa jo naururypyt näkymään ;)