Tänään päästetään kaasoni eli pikkusiskoni Eeva vauhtiin,
vuorossa siis kaason kuunnelmat.
Tässä olkaa hyvät;
Kirjoitustaitoni eivät ehkä ole yhtä prameat
kuin toimittajasiskollani, mutta täältä pesee!
Hääpäivä alkoi kun heräsin hotellissa aamulla kellon herätykseen.
Olimme olleet edellisenä iltana leipomassa ja siivoilemassa
itse hääpaikkaa myöhään iltaan asti ja aamulla minua
väsytti aivan järkyttävästi. ”Pari minuuttia vielä pliiis.”
Kuitenkin päätin, että parempi nousta heti ylös
kun päivän aikataulu oli melko kiireinen.
Tekstailin Annin kanssa meikin ja kampaajan ajankohdista,
ja varmistelin ainakin viidettä kertaa, että onhan ne ajat
nyt silloin kuin luulen niiden olevan, etten vain myöhästy.
Tapasimme Annin ja äidin kanssa kampaajalla,
jossa meille alettiin loihtia tukkataikoja. Kampauksestani tuli oikein kaunis,
juuri sellainen kuin olin kuvitellutkin. Kohta astelin meikkipenkkiin
ja meikkauksen jälkeen kun katsoin peilistä, ihan hämmästyin!
Meikistä tuli todella hyvä ja olin erittäin tyytyväinen meikkaajaani.
Hän ymmärsi heti, millaista tyyliä hain.
Olimme Annin kanssa suunnilleen samaan aikaan valmiita
meikissämme ja lähdimme ajelemaan Porin keskustasta kohti Ahlaista.
Olimme ilmeisesti hieman myöhässä aikataulusta,
koska morsian ajeli raivoisasti huntu päässään, joka nauratti minua.
Perillä päästyämme juoksimme äkkiä sisälle pukemaan morsian hääpukuunsa ja minut
omaan mekkooni, sekä lähdimme kiireisesti kuvaukseen.
Mieheni ajoi meidät kuvauspaikalle, joka oli veden äärellä kauniilla kallioilla.
Morsian hyppi kuin Pikku Myy konsanaan häämekkonsa kanssa
kallioilla ympäri ämpäri ja minä hypin perässä pidellen huntua
ettei se vain lillu vesilätäköissä. Välillä laskimme
yhteen ääneen ”yksi, kaksi ja kolme!” ja
hyppäsimme lätäköiden yli.
Kun Annista ja Heikistä otettiin kuvia, alkoi minulle jutella eräs vanhempi mies.
Hän kertoi elämästään, perheestään ja vaimostaan.
Kuinka hänellä on hyvä vaimo, jota hän rakastaa ja jonka kanssa elämä on ihanaa.
Välillä hän otti hymyillen kuvia kamerallaan morsiusparista.
Hän oli asunut ennen talossa, joka oli ihan kallioiden vieressä
ja hänestä oli mukavaa, kun hänen entisen kotinsa lähellä otetaan hääkuvia.
Kun oli aika lähteä kohti kirkkoa seremoniaa varten,
mies kiitti mukavasta juttutuokiosta, toivotti onnea hääparille ja hymyili.
Minulle tuli hyvä mieli kun ajattelin, että mies kaipasi juttuseuraa
ja pystyin olemaan kuulevana korvana.
Kun pääsimme kirkkoon, menimme suoraan Annin
kanssa yläkertaan odottelemaan isäämme saapuvaksi,
sillä hänen tulisi saattaa Anni alttarille. Kirjoitin varalta ulkoa
opettelemani tekstin vielä paperille, jos käykin kömmähdys enkä
jännityksessäni muista lainkaan koko rimpsua. Hipsin alas paikalleni
alttarin lähettyville ja odottelin häävieraita saapuvaksi kirkkoon.
Vieraat alkoivat tulla kirkkoon sisälle ja mummu vinkkasi minulle,
että pitää tulla käymään. Tiedättekö sellaisen sormiliikkeen, että
”tule tänne, mulla on sipparia”? Se oli juuri sellainen.
Mummu halusi kertoa, että näytinkuulemma niin kuin olisin
missikisojen Miss Suomi, joka nauratti. Ihana mummu.
Kohta sulhanen, bestman sekä pappi marssivat myös alttarin luo,
pieni hölinä loppui ja vieraat istuivat paikallaan. Sitten alkoi kuulua musiikki.
Kaikki nousivat seisomaan ja katselivat, kuinka Anni ja
isäni kävelivät kohti alttaria. Äiti taisi jo hieman kyynelehtiä jo tässä vaiheessa.
Seremoniaan sisältyi virsi tai kaksi, papin puheita,
minun lausumani rimpsu ja morsiusparin hyvien ystävien kaunis laulu,
jonka aikana kaikkia itketti. Mariella lauloi todella kauniisti.
Seremonia oli melko nopeasti ohi ja lähdimme kaikki
onnittelujen jälkeen etenemään Ahlaisiin.
Ahlaisissa kohotimme heti alkuun maljan uudelle avioparille ja
kävimme melko nopeasti salaatin kimppuun. Kohta tuli myös pizzaa,
jota kaikki odottivat suurella innolla ja maha kurnivana.
Poikaystäväni sanoi, että hän aikoo jäädä asumaan pizzabuffettiin.
Päivä jotenkin oikein hurahti ohi, välillä kävin sanomassa,
että nyt olisi kakun leikkauksen aika ja nyt taas tanssin vuoro.
Ihmiset nauroivat, söivät, heittivät tikkaa, tanssivat ja lauloivat.
Välillä otimme valokuvia pellon reunalla, osa kuvista oli muodollisempia
ja osa taas oli näitä meidän sukuumme kuuluvia perushassuttelu kuvia.
”Ottakaa missiposeeraus! Missi nro 10 esittelee seuraavana itsensä!”
Kaikki kehuivat häiden tunnelmaa, oli ihanan rentoa ja hauskaa.
Koristeet olivat kauniita ja ruoka hyvää. Voiko paremmin siis mennä?
Vietimme yhdessä aikaa yön pikkutunneille asti, kunnes bussi tuli ja
haki meidät Poriin Sokos hotelliin. Aamulla taas yllättäen väsytti,
mutta ajatus yhteisestä hotellin aamupalasta lähes kaikkien kesken oli mukava.
Oli hauskaa kerrata aamupalalla edellisen illan tapahtumia ja
viettää vielä aikaa yhdessä.
Huoneen luovutuksen jälkeen
suuntasimme taas Ahlaisiin hieman siivoamaan paikkoja
ja syömään hot dogeja, jotka menivät kuin kuumille kiville!
Kaiken kaikkiaan häät olivat erittäin ihanat ja morsiusparin tyyliset
- rennot ja hauskat. Kaikki olivat iloisia ja nauttivat hyvästä seurasta,
ruuasta ja juomasta.
Paljon onnea hääparille vielä blogin puolellakin!
Toivoo pikku(kaaso)sisko <3
